Vesimäkärä takaisin mökille

Saimme viimein vietyä Vesimäkärän takaisin Lammille. Tarkoitus oli viedä se jo kesällä, mutta vienti hieman venyi... Yksi syy oli vanhan Volvomme hajoamisella eikä meiltä löytynyt taakkatelineitä toiseen autoon. Vene oli kuitenkin jatkuvasti tiellä autotallissa ja aloittaessani purjeveneeni kunnostusta päätin, että kattotelineet toiseen autoon hankitaan nyt ja vene viedään välittömästi mökille. Näin tapahtuikin.
Passatin katto on juuri ja juuri riittävän iso Vesimäkärän kuljettamiseksi taakkatelineillä auton katolla. Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut vuokrata peräkärry tai pakettiauto, mutta taakkatalineiden puute on ollut ongelma jo jonkin aikaa, joiten oli järkevintä hankkia ne samantien. Oli varmasti mielenkiintoinen näky kun kuskasin venettä katolla tammikuun pakkasissa.

Mökillä oli hyvin lunta ja saimme Elinan kanssa liutettua veneen helposti hankea pitkin talliin suojaan. Isälläni on tarkoitus rakentaa ensi kesänä veneelle kunnollinen katos ulkosäilytystä varten.
Tuskin maltan odottaa että pääsen kokeilemaan venettä tyynessä järvessä. Täytyy mitata nopeus vaikka GPS:llä. Veikkaan sen asettuvan välille 20-30 solmua.... ainakin :)

Vesimäkärä trailerilla

Vesimäkärä on nyt hetken aikaa seissyt tallissa purjeveneen trailerin päällä odottaen Lammille vientiä. Valitettavasti Volvossa alkaa olla niin paljon erilaista vikaa, ettei sen korjaaminen enää ole kovin järkevää. Passattiin taas ei ole kattotelineitä, joten täytyy joko hankkia ne tai keksiä toinen keino vesimäkärän viemiseksi Lammille.
Traileri täytyy käydä katsastamassa ennen veneen nostoa, joten kytkin sen kiinni isäni autoon testatakseni valojen ja jarrujen toiminnan. Valojen liitoksia sai hieman hioa puhtaaksi, jotta kaikki valot palavat kunnolla eivätkä vilku joka töyssyssä.
Vahinkojen välttämiseksi en yrittänyt itse nostaa Vesimäkärää pois trailerilta vaan kiinnitin sen liinoilla kevyesti kiinni. Näin sain siirrettyä trailerin tallista toiseen helposti.



Kyllähän Vesimäkärän saisi näinkin vietyä, mutta kyllä se pitäisi köyttää kunnolla kiinni ettei se lähde lentoon. Huvittavan näköinen yhdistelmä...

Vantaan- ja Keravanjoki

Kävimme Samulin kanssa jo edellisenä päivänä katsastamassa paikkoja josta Vesimäkärän voisi laskea vesille. Selailimme samalaa myös Eniron helikopterista otettuja kuvia mahdollisten ongelmapaikkojen kartoittamiseksi.

Seuraavana päivänä laskimme veneen vesille Lahdenväylän ensimmäisen sillan alla. Paikka soveltui hyvin sillä siinä ei ollut kaislikkoa ja auton sai lähelle. Muutamaa pinnassa olluta kiveä täytyi kuitenkin varoa etteivät ne rikkoisi vaneripohjaa.

Reissua Vantaanjoella on suuniteltu siitä lähtien kun aloitin Vesimäkärän kunnostuksen. Samuli mainitsi asiasta ensimmäisen kerran jo tammikuussa. Saimme nyt viimein järjestettyä asian puheista tekoihin.

Emme vielä tienneet saako Vantaanjoella kulkea edes moottoriveneellä, mutta otin selvää...
Vantaan- ja Keravanjoella saa käyttää enintään 5 hv moottoria, joten ruuvasimme Vesimäkärän perään vanhan 4 hv Yamahan kaksitahdin. Kone kuljetti venettä ihan mukavaa reissuvauhtia, vaikkakin vanhan koneen ääni oli varsin karu.

Nousimme Vantaanjokea niin ylös kuin vain pääsimme, eli Pitkäkosken loppukuohuille. Käännyimme takaisin ja palasimme Vantaanjoen ja Keravanjoen risteykseen. Jatkoimme ylöspäin Keravanjoen huomattavasti Vantaanjokea kapeampaa uomaa. Ylempänä juoksulla jousuimme jo melomaan ja lopulta käännyimme takaisin veden syvyyden ollessa enää alle puoli metriä. Takaisin tullessa moottori osui kerran pohjaan, mutta tällöinkin onneksi vain mutaan.

Kiinnityimme hetkeksi erääseen lauturiin ja joimme kahvit ennen paluumatkaa. Ajoimme 3/4 kaasulla takaisin ja jouduimme jopa tankkaamaan matkalla. Koko reissulla kului polttoainetta kuitenkin vain noin 2 litraa.

Perillä nostimme veneen taas auton katolle ja palasimme kotiin pesemään kuravedet pois.

Erinomainen ja erikoinen reissu täytyy sanoa. Vantaanjoki on kyllä kerrasta nähty, mutta kyseinen tempaus kuuluu luokkaan "once in a lifetime..."

Vesimäkärällä Härkäsaareen

Lähdimme Elinan kanssa kurvailemaan Degerön kanavan kautta Härkäsaareen.

Keli oli varsin kevyt ja pystyimme ajamaan ihan mukavaa nopeutta. Perillä Samuli ja Roger pääsivät myös kokeilemaan miten Vesimäkärän 15 hv Yamaha venettä kuljettaa. Rogerilta löytyy itseltään varsin samantyyppinen "SOFA" -merkkinen kiitäjä.

Kävin itse ajamassa pienen lenkin itä-Helsingin saaristossa ja nautiskelemassa tyynestä illasta.

Palasimme takaisin vasta lähempänä puoltayötä ja nostimme Elinan kanssa veneen takaisin auton katolle.

Vesimäkärä vesille

Sain viimein kaikki loput asennukset valmiiksi ja köytimme Samulin kanssa Vesimäkärän Volvon katolle. Mustikkamaalla hyödynsimme Helsingin melojien matalaa laituria veneen laskemiseksi vesille.
Alkujännityksen ja liukukynnyksen ylityksen jälkeen vene kulki erinomaisesti ja olin erittäin tyytyväinen isäni rakentamaan ja itseni kunnostamaan veneeseen. Vene oli tosiaan seissyt yli 30 vuotta kesämökkimme rannassa lahoamassa, mutta onneksi isäni oli aikanaan käyttänyt laadukkaita pinnoitteita ja rakentanut veneen huolellisesti, joten se oli säilynyt kunnostettavassa kunnossa pitkään.
Kokeilimme myös miten vene kulkee lastattuna kahdella aikuisella. Aluksi epäilimme jaksaako vene nousta enää liukuun, mutta 15 hp moottori on juuri sopiva Vesimäkärään. Kyllähän se painaa aika lailla, mutta ei kuitenkaan liikaa ja siinä on riittävästi tehoa veneen nostamiseksi nopeasti liukuun.

Teimme Samulin kanssa yöllä koeajolenkin Mustikkamaalta Marjaniemen edustalla olevaan Härkäsaareen ja takaisin.

Kaikki toimii hyvin ja seikkailut ovat alussa... Maanantaina on tarkoitus lähteä Elinan kanssa Degerön kanavan kautta Härkäsaareen.

Koneen ja ohjausvaijerien asennus

Nyt on kaikki muu asennettu ja lattiarallitkin ruuvattu kiini, joten on aika asentaa moottori ja ohjausvaijeri. Laitoin veneen peräosaan, lattiarallien alle styrox-levyn tukemaan lattiarallien takaosaa liialta taipumiselta. Lattiarallien suunnittelu on mielestäni hieman epäonnistunut, tai sitten ne on aikanaan vain tehty erilaisiksi kuin oli alunperin tarkoitus. Asensin myös Etrasta hankkimani kumilevyn perälautaan kontaktiliimalla ja messinkinauloilla. Veneen ilmettä myös modernisoitiin asentamalla vanhojen pienten metallisten kahvojen tilalle kunnolliset rosteriknaapit. Nyt venettä on helppo kantaa keulan ja perän knaapien avulla.

Katkaisin vaijerit noin puolesta välistä ja ruuvasin isäni ystävän puristamat kiinnitysruuvit vaijerien kiristimiin. Ruuvasin samalla myös pienen häränsilmän ohjaamaan vaijeri kulkemaan reunalippojen alla.

Moottori vaikuttaa varsin suurelta ja aika suurihan se onkin näin kevyeen veneeseen. Vaihdetaan sitten kevyempään jos on tarvis :) Toivottavasti ei hörppää vettä perästä...

Keulasäiliön kumitulpat olivat onnistuneet jättämään keulakannelle varsin ikävät rinkulat maatessaan siinä valkoisella pinnalla muutaman pävän. Jäljet eivät lähteneet edes puhdistavalla vahalla. Noh, eipä haittaa uudet jäljet sitten kun niitä tulee...

Ohjausvaijereille täytyy hakea vielä vaijerilukko, mutta perjantaina venetta on tarkoitus mennä kokeilemaan Mustikkamaalle.

Loppu häämöttää

Nyt on istuinlaatikkokin maalattu pariin kertaan ja pääsin viimein asentamaan ratin ja ohjauslaitteen vaijerien rissat. Vielä täytyy hakea Etralta kumimattoa perämoottorin alustaksi ennen kuin pääsen asentamaan moottoria paikalleen.

Alkuperäiset 1960-luvun vaijerien rissat olivat edelleen erinomaisessa kunnossa. Kromatut osat olivat ottaneet yli 30 vuoden hyllyllä seisomisen aikana pintaansa hieman hapettumaa, mutta hyvällä messinkiharjalla pinta saatiin taas kiiltämään uuden lailla.

Keulasäiliön huohotusreiät oli alunperin tarkoitus sulkea kiristimellä varustetuilla kumitulpilla, mutta itse kiristinruuvi oli liian suuri, joten purin kiristimen pois ja tilkitsen keskelle jääneen reiän mustalla Sikaflexillä.

Kyllä se tästä... aika sinivalkoinen...