Jo lapsesta asti olen kesämökillä ollessani uteliaana tutkinut isäni rakentamaa venettä, jota hän on kutsunut "Vesimäkäräksi". Itse kutsuin sitä aina "Isin rattiveneeksi" tai "Pikasliippariksi". Nyt kun itsellekin on ikää jo ehtinyt kertyä riittävästi ja kärsivällisyyteni on kasvanut, päätin aloittaa kyseisen vaneriveneen kunnostamisen.
Vene on tosiaan viimeiset 40 vuotta maannut aluksi katoksen ja myöhemmin pelkän pressun alla kesämökkimme rannassa. Aika ja suomen karut ilmasto-olosuhteet ovat tehneet tuhojaan ja vene alkoi olla jo varsin huonossa kunnossa. Nyt jos koskaan oli viimeinen mahdollisuus kunnostaa vene tai se poltetaan seuraavassa juhannuskokossa.
Laskin veneen kokeeksi veteen ja totesin sen ainakin vielä kelluvan. Kostea ilma oli pitänut puun kuitenkin suhteellisen hyvänä vaikkakin muutamissa kohdissa oli laho päässyt puhkaisemaan ohuen vanerin.
Kyllä tästä vielä hyvä tulee...
