Vesimäkärällä Härkäsaareen

Lähdimme Elinan kanssa kurvailemaan Degerön kanavan kautta Härkäsaareen.

Keli oli varsin kevyt ja pystyimme ajamaan ihan mukavaa nopeutta. Perillä Samuli ja Roger pääsivät myös kokeilemaan miten Vesimäkärän 15 hv Yamaha venettä kuljettaa. Rogerilta löytyy itseltään varsin samantyyppinen "SOFA" -merkkinen kiitäjä.

Kävin itse ajamassa pienen lenkin itä-Helsingin saaristossa ja nautiskelemassa tyynestä illasta.

Palasimme takaisin vasta lähempänä puoltayötä ja nostimme Elinan kanssa veneen takaisin auton katolle.

Vesimäkärä vesille

Sain viimein kaikki loput asennukset valmiiksi ja köytimme Samulin kanssa Vesimäkärän Volvon katolle. Mustikkamaalla hyödynsimme Helsingin melojien matalaa laituria veneen laskemiseksi vesille.
Alkujännityksen ja liukukynnyksen ylityksen jälkeen vene kulki erinomaisesti ja olin erittäin tyytyväinen isäni rakentamaan ja itseni kunnostamaan veneeseen. Vene oli tosiaan seissyt yli 30 vuotta kesämökkimme rannassa lahoamassa, mutta onneksi isäni oli aikanaan käyttänyt laadukkaita pinnoitteita ja rakentanut veneen huolellisesti, joten se oli säilynyt kunnostettavassa kunnossa pitkään.
Kokeilimme myös miten vene kulkee lastattuna kahdella aikuisella. Aluksi epäilimme jaksaako vene nousta enää liukuun, mutta 15 hp moottori on juuri sopiva Vesimäkärään. Kyllähän se painaa aika lailla, mutta ei kuitenkaan liikaa ja siinä on riittävästi tehoa veneen nostamiseksi nopeasti liukuun.

Teimme Samulin kanssa yöllä koeajolenkin Mustikkamaalta Marjaniemen edustalla olevaan Härkäsaareen ja takaisin.

Kaikki toimii hyvin ja seikkailut ovat alussa... Maanantaina on tarkoitus lähteä Elinan kanssa Degerön kanavan kautta Härkäsaareen.

Koneen ja ohjausvaijerien asennus

Nyt on kaikki muu asennettu ja lattiarallitkin ruuvattu kiini, joten on aika asentaa moottori ja ohjausvaijeri. Laitoin veneen peräosaan, lattiarallien alle styrox-levyn tukemaan lattiarallien takaosaa liialta taipumiselta. Lattiarallien suunnittelu on mielestäni hieman epäonnistunut, tai sitten ne on aikanaan vain tehty erilaisiksi kuin oli alunperin tarkoitus. Asensin myös Etrasta hankkimani kumilevyn perälautaan kontaktiliimalla ja messinkinauloilla. Veneen ilmettä myös modernisoitiin asentamalla vanhojen pienten metallisten kahvojen tilalle kunnolliset rosteriknaapit. Nyt venettä on helppo kantaa keulan ja perän knaapien avulla.

Katkaisin vaijerit noin puolesta välistä ja ruuvasin isäni ystävän puristamat kiinnitysruuvit vaijerien kiristimiin. Ruuvasin samalla myös pienen häränsilmän ohjaamaan vaijeri kulkemaan reunalippojen alla.

Moottori vaikuttaa varsin suurelta ja aika suurihan se onkin näin kevyeen veneeseen. Vaihdetaan sitten kevyempään jos on tarvis :) Toivottavasti ei hörppää vettä perästä...

Keulasäiliön kumitulpat olivat onnistuneet jättämään keulakannelle varsin ikävät rinkulat maatessaan siinä valkoisella pinnalla muutaman pävän. Jäljet eivät lähteneet edes puhdistavalla vahalla. Noh, eipä haittaa uudet jäljet sitten kun niitä tulee...

Ohjausvaijereille täytyy hakea vielä vaijerilukko, mutta perjantaina venetta on tarkoitus mennä kokeilemaan Mustikkamaalle.

Loppu häämöttää

Nyt on istuinlaatikkokin maalattu pariin kertaan ja pääsin viimein asentamaan ratin ja ohjauslaitteen vaijerien rissat. Vielä täytyy hakea Etralta kumimattoa perämoottorin alustaksi ennen kuin pääsen asentamaan moottoria paikalleen.

Alkuperäiset 1960-luvun vaijerien rissat olivat edelleen erinomaisessa kunnossa. Kromatut osat olivat ottaneet yli 30 vuoden hyllyllä seisomisen aikana pintaansa hieman hapettumaa, mutta hyvällä messinkiharjalla pinta saatiin taas kiiltämään uuden lailla.

Keulasäiliön huohotusreiät oli alunperin tarkoitus sulkea kiristimellä varustetuilla kumitulpilla, mutta itse kiristinruuvi oli liian suuri, joten purin kiristimen pois ja tilkitsen keskelle jääneen reiän mustalla Sikaflexillä.

Kyllä se tästä... aika sinivalkoinen...