Vesimäkärä trailerilla

Vesimäkärä on nyt hetken aikaa seissyt tallissa purjeveneen trailerin päällä odottaen Lammille vientiä. Valitettavasti Volvossa alkaa olla niin paljon erilaista vikaa, ettei sen korjaaminen enää ole kovin järkevää. Passattiin taas ei ole kattotelineitä, joten täytyy joko hankkia ne tai keksiä toinen keino vesimäkärän viemiseksi Lammille.
Traileri täytyy käydä katsastamassa ennen veneen nostoa, joten kytkin sen kiinni isäni autoon testatakseni valojen ja jarrujen toiminnan. Valojen liitoksia sai hieman hioa puhtaaksi, jotta kaikki valot palavat kunnolla eivätkä vilku joka töyssyssä.
Vahinkojen välttämiseksi en yrittänyt itse nostaa Vesimäkärää pois trailerilta vaan kiinnitin sen liinoilla kevyesti kiinni. Näin sain siirrettyä trailerin tallista toiseen helposti.



Kyllähän Vesimäkärän saisi näinkin vietyä, mutta kyllä se pitäisi köyttää kunnolla kiinni ettei se lähde lentoon. Huvittavan näköinen yhdistelmä...

Vantaan- ja Keravanjoki

Kävimme Samulin kanssa jo edellisenä päivänä katsastamassa paikkoja josta Vesimäkärän voisi laskea vesille. Selailimme samalaa myös Eniron helikopterista otettuja kuvia mahdollisten ongelmapaikkojen kartoittamiseksi.

Seuraavana päivänä laskimme veneen vesille Lahdenväylän ensimmäisen sillan alla. Paikka soveltui hyvin sillä siinä ei ollut kaislikkoa ja auton sai lähelle. Muutamaa pinnassa olluta kiveä täytyi kuitenkin varoa etteivät ne rikkoisi vaneripohjaa.

Reissua Vantaanjoella on suuniteltu siitä lähtien kun aloitin Vesimäkärän kunnostuksen. Samuli mainitsi asiasta ensimmäisen kerran jo tammikuussa. Saimme nyt viimein järjestettyä asian puheista tekoihin.

Emme vielä tienneet saako Vantaanjoella kulkea edes moottoriveneellä, mutta otin selvää...
Vantaan- ja Keravanjoella saa käyttää enintään 5 hv moottoria, joten ruuvasimme Vesimäkärän perään vanhan 4 hv Yamahan kaksitahdin. Kone kuljetti venettä ihan mukavaa reissuvauhtia, vaikkakin vanhan koneen ääni oli varsin karu.

Nousimme Vantaanjokea niin ylös kuin vain pääsimme, eli Pitkäkosken loppukuohuille. Käännyimme takaisin ja palasimme Vantaanjoen ja Keravanjoen risteykseen. Jatkoimme ylöspäin Keravanjoen huomattavasti Vantaanjokea kapeampaa uomaa. Ylempänä juoksulla jousuimme jo melomaan ja lopulta käännyimme takaisin veden syvyyden ollessa enää alle puoli metriä. Takaisin tullessa moottori osui kerran pohjaan, mutta tällöinkin onneksi vain mutaan.

Kiinnityimme hetkeksi erääseen lauturiin ja joimme kahvit ennen paluumatkaa. Ajoimme 3/4 kaasulla takaisin ja jouduimme jopa tankkaamaan matkalla. Koko reissulla kului polttoainetta kuitenkin vain noin 2 litraa.

Perillä nostimme veneen taas auton katolle ja palasimme kotiin pesemään kuravedet pois.

Erinomainen ja erikoinen reissu täytyy sanoa. Vantaanjoki on kyllä kerrasta nähty, mutta kyseinen tempaus kuuluu luokkaan "once in a lifetime..."

Vesimäkärällä Härkäsaareen

Lähdimme Elinan kanssa kurvailemaan Degerön kanavan kautta Härkäsaareen.

Keli oli varsin kevyt ja pystyimme ajamaan ihan mukavaa nopeutta. Perillä Samuli ja Roger pääsivät myös kokeilemaan miten Vesimäkärän 15 hv Yamaha venettä kuljettaa. Rogerilta löytyy itseltään varsin samantyyppinen "SOFA" -merkkinen kiitäjä.

Kävin itse ajamassa pienen lenkin itä-Helsingin saaristossa ja nautiskelemassa tyynestä illasta.

Palasimme takaisin vasta lähempänä puoltayötä ja nostimme Elinan kanssa veneen takaisin auton katolle.

Vesimäkärä vesille

Sain viimein kaikki loput asennukset valmiiksi ja köytimme Samulin kanssa Vesimäkärän Volvon katolle. Mustikkamaalla hyödynsimme Helsingin melojien matalaa laituria veneen laskemiseksi vesille.
Alkujännityksen ja liukukynnyksen ylityksen jälkeen vene kulki erinomaisesti ja olin erittäin tyytyväinen isäni rakentamaan ja itseni kunnostamaan veneeseen. Vene oli tosiaan seissyt yli 30 vuotta kesämökkimme rannassa lahoamassa, mutta onneksi isäni oli aikanaan käyttänyt laadukkaita pinnoitteita ja rakentanut veneen huolellisesti, joten se oli säilynyt kunnostettavassa kunnossa pitkään.
Kokeilimme myös miten vene kulkee lastattuna kahdella aikuisella. Aluksi epäilimme jaksaako vene nousta enää liukuun, mutta 15 hp moottori on juuri sopiva Vesimäkärään. Kyllähän se painaa aika lailla, mutta ei kuitenkaan liikaa ja siinä on riittävästi tehoa veneen nostamiseksi nopeasti liukuun.

Teimme Samulin kanssa yöllä koeajolenkin Mustikkamaalta Marjaniemen edustalla olevaan Härkäsaareen ja takaisin.

Kaikki toimii hyvin ja seikkailut ovat alussa... Maanantaina on tarkoitus lähteä Elinan kanssa Degerön kanavan kautta Härkäsaareen.

Koneen ja ohjausvaijerien asennus

Nyt on kaikki muu asennettu ja lattiarallitkin ruuvattu kiini, joten on aika asentaa moottori ja ohjausvaijeri. Laitoin veneen peräosaan, lattiarallien alle styrox-levyn tukemaan lattiarallien takaosaa liialta taipumiselta. Lattiarallien suunnittelu on mielestäni hieman epäonnistunut, tai sitten ne on aikanaan vain tehty erilaisiksi kuin oli alunperin tarkoitus. Asensin myös Etrasta hankkimani kumilevyn perälautaan kontaktiliimalla ja messinkinauloilla. Veneen ilmettä myös modernisoitiin asentamalla vanhojen pienten metallisten kahvojen tilalle kunnolliset rosteriknaapit. Nyt venettä on helppo kantaa keulan ja perän knaapien avulla.

Katkaisin vaijerit noin puolesta välistä ja ruuvasin isäni ystävän puristamat kiinnitysruuvit vaijerien kiristimiin. Ruuvasin samalla myös pienen häränsilmän ohjaamaan vaijeri kulkemaan reunalippojen alla.

Moottori vaikuttaa varsin suurelta ja aika suurihan se onkin näin kevyeen veneeseen. Vaihdetaan sitten kevyempään jos on tarvis :) Toivottavasti ei hörppää vettä perästä...

Keulasäiliön kumitulpat olivat onnistuneet jättämään keulakannelle varsin ikävät rinkulat maatessaan siinä valkoisella pinnalla muutaman pävän. Jäljet eivät lähteneet edes puhdistavalla vahalla. Noh, eipä haittaa uudet jäljet sitten kun niitä tulee...

Ohjausvaijereille täytyy hakea vielä vaijerilukko, mutta perjantaina venetta on tarkoitus mennä kokeilemaan Mustikkamaalle.

Loppu häämöttää

Nyt on istuinlaatikkokin maalattu pariin kertaan ja pääsin viimein asentamaan ratin ja ohjauslaitteen vaijerien rissat. Vielä täytyy hakea Etralta kumimattoa perämoottorin alustaksi ennen kuin pääsen asentamaan moottoria paikalleen.

Alkuperäiset 1960-luvun vaijerien rissat olivat edelleen erinomaisessa kunnossa. Kromatut osat olivat ottaneet yli 30 vuoden hyllyllä seisomisen aikana pintaansa hieman hapettumaa, mutta hyvällä messinkiharjalla pinta saatiin taas kiiltämään uuden lailla.

Keulasäiliön huohotusreiät oli alunperin tarkoitus sulkea kiristimellä varustetuilla kumitulpilla, mutta itse kiristinruuvi oli liian suuri, joten purin kiristimen pois ja tilkitsen keskelle jääneen reiän mustalla Sikaflexillä.

Kyllä se tästä... aika sinivalkoinen...

Istuinlaatikko siniseksi

Kansi on nyt valkoinen ja on aika maalata istuinlaatikko siniseksi. Maalaan niin monta kerrosta kuin vain maalia riittää, sillä istuinlaatikkoon tuleva vesi jää sinne lillumaan, enkä halua sen pääsevän kosketuksiin puun kanssa.

Keulan huohotusreikä oli hieman liian iso hankkimalleni paisuntatulpalle. Kavensin reikää Marine Epoxylla noin pari milliä molemmilta puolilta. Reiän päälle asennetaan lopuksi knaapi ja tulpan on mahduttava ulos reiästä ilman, että knaapi täytyy irroittaa. Tulpan korkeus tulee siis olemaan varsin olennainen tekijä.

Kannen maalaus

Pääsin viimein maalaamaan myös valkoista pintaan.

Käänsin veneen ympäri, hioin pinnan kevyesti ja putsasin pölyt pois. Suojasin punaisen pinnan huolellisesti, ettei kylkiä tarvitse maalata enää uudelleen.
Maalasin samalla ratin ja lattiarallit valkoisiksi.

Pari kertaa valkoista pintaan, jonka jälkeen istuinlaatikko siniseksi...

Kylkien maalaus jälleen kerran

Käänsin veneen kyljelleen jotta hiominen ja maalaus onnistuisi paremmin tällä kertaa. Veneen pohja on jo valmis, mutta kylkien ollessa pystysuorassa syntyi niihin aina pienempiä tai suurempia valumia. Nyt kun maalaan veneen kylki kerrallaan ei valumia pitäisi ilmetä...

Kun saan kyljet maalattua pariin kertaan pääsen viimein maalaamaan kantta valkoiseksi. Myös lattiarallit ja ratti maalataan valkoisiksi istuinlaatikon jäädessä vaaleansiniseksi.

Moottorin ohjausvälineet ovat muuten valmiina ja mieli tekee kokeilemaan miten vene kulkee...

Pohjan maalausta

Pohjan punainen pintamaali oli viimein kuivunut riittävästi hiomista varten. Vieläkään se ei ollut täysin läpikuiva, sillä hiontapölyn sijaan maali muuttui pieniksi ryyneiksi. Sain pinnan kuitenkin tasaiseksi ja vedin viime kerrasta oppineena hieman maltillisemman kerroksen pintaan. Yhden maalikerroksen pohja vielä vaatii jotta pohjamaali ei kuulla läpi.

Maalasin pinnan tällä kertaa hieman eri tekniikalla ja lopputulos on huomattavasti parempi kuin viimeksi. Kuitenkin joku hemmetin yöperhonen ehti lentää tallin ovesta sisään ja tietysti suoraan märkään maaliin... Odotetaan nyt sitten taas se viikko jotta päästään taas tekemään kevyt välihionta. Eipä tässä enää tarvitse hötkyillä...

Tuon oman purjeveneeni (Prelude 19) lähipäivinä Helsinkiin ja työskentelen sen parissa sillä aikaa kun odottelen maalin kuivumista.

Perälaudan vahvistus

Aloin hieman epäilemään perälaudan kestävyyttä, sillä se on kuitenkin suunniteltu noin kahdeksan hevosvoimaiselle koneelle. Nyky 15 hp Yamaha saattaa olla aika saman painoinen kuin 60-luvun kahdeksanheppaiset. Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi vahvistaa perälautaa neljällä kulmaraudalla. Nyt kun raudat on ruuveilla ja sikaflexillä kiinni, kaikki perälaudan saumat on tiivistetty samalla sikaflex marine 291:lla ja perälaudan ulkopinta on vielä kyllästetty kahteen kertaan epoksiliuoksella joka sekin jäykistää perälautaa ja sen liitoksia, luulisi perälaudan nyt kestävän vähän paremmin painavampaakin moottoria.

Täytyy ottaa rauhallisesti ekalla kerralla...

Moottorin ohjauslaite

Hempelin punainen pintamaali on ilmeisesti varsin samanlaista kuin harmaa pohjamaali, eli kuivuu uskomattoman hitaasti. Osasyynä on varmasti myös tallin kuiva ja viileä ilma, sekä valumia aiheuttava kerralla levitetty aivan liian paksu maalikerros.

Maali oli tosiaan valunut sen verran että haluan tehdä välihionnan ennen seuraavaa pintamaalikerrosta, mutta koska maali ei vielä ollut hiontakuiva päätin rakentaa ja asentaa moottorin ohjausvaijerien kiinnikkeen.

Koneeseen kiinnitettävä osa ei ole kyseiselle koneelle tarkoitettu, mutta pienellä näpertelyllä se saadaan kyllä toimimaan. Porasin aluksi kiinnityslevyn keskelle reiän, jonka sitten viilasin neliöksi lukkopulttia varten. Vaikka kiinnityslevyssä olikin jo asennusreiät valmiina, en halunnut kuitenkaan porata uusia reikiä Yamahan kantokahvaan jottei se heikentyisi tarpeettomasti. Myös mahdollinen jälleenmyynti on helpompaa kun koneessa ei ole epämääräisiä asennusreikiä. Käytin siis koneen omaa ohjauslaitteen asennusreikää.

Jotta vipuvarsi olisi molempiin ohjaus suuntiin sama, täytyy molemmat vaijerit kiinnittää samaan kohtaan. Aluksi ajattelin tehdä alumiinista piene palan, jonka sitten kiinnittäisin asennushelaan pultilla ja johon poraisin sitten reiät vanttiruuveille. Systeemi vaikutti jo heti alkuunsa turhan monimutkaiselta (lue:saksalaiselta) tavalta hoitaa ohjaus, joten päätin miettiä asiaa uudelleen ja tehdä siitä yksinkertaisemman. Lopulta yhdistin kaksi pitkää sakkelia toisiinsa korvaamalla niiden omat tapit pitkällä kuuden millin koneruuvilla jonka varmistin vielä lukkomutterilla. Yksinkertainen, helppo ja toimiva. Sakkeleihin kiinnitetään vaijerien vanttiruuvit, joista on helppo säätää haluttu ohjausvälys. Toimii!

Kun asensin sakkelit moottorikiinnikkeeseen huomasin varsin suuren välyksen sakkeliruuvit ja moottorikiinnikkeen välillä. Moottorikiinnikkeen reikä on kahdeksanmillinen ja sakkelipultti vain kuusimillinen. Ongelma oli nopeasti korjattu 8 neliöisen suurvirtakaapelin suojakuoren avulla. Virtakaapeli itsessään on kuusimillisen pultin paksuinen ja sitä ympäröi millinen suojakuori. Korvaalla virtakaapeli kuusimillisellä pultilla sain "tee-se-itse-kumiholkin", joka on juuri sopiva moottorikiinnikkeeseen, eikä välystä enää ole ja liike on pehmeää kumin joustamisen takia.

Punaista pintaan

Pohjan maali oli viimein kovettunut tarpeeksi, jotta sitä pystyi hiomaan kunnolla. Tasoitin pohjamaalin kevyellä hionnalla ja vedin ensimmäisen kerroksen Hempelin punaista Pillarbox Red-pintamaalia. Muutamia valumia oli heti havaittavissa, mutta pintamaalia tulee vedettyä vielä pari kerrosta lisää ja hion pinnan aina välissä.
Tyylikkäämpiäkin värivaihtoehtoja on toki olemassa, mutta koska vene on edelleen isäni omistama niin hän myös määrää sen värin. Veneestä tulee näin ollen hyvin pitkälti alkuperäisen näköinen, muutamaa pikku muutosta ja päivitystä lukuunottamatta.
Kävin myös hakemassa Maritimista ohjausvaijerin kiristykseen kaidevanttiruuvit ja perämoottoripurkaamolta sopivan ohjausvaijerien kiinnityspalan perämottoriin.

Pääsiäinen menee mukavasti venettä maalatessa...

Kannen ja istuinlaatikon pohjamaalaus

Vedin kaksi päivää sitten toisen kerroksen pohjamaalia veneen pohjaan. Ensimmäinen kerros tuli ohennettua ohjeen mukaisesti 20 %, mutta toinen kerros jäi ilmeisesti liian paksuksi sillä kuivuttuaan pinta oli aivan epätasainen. Pensselin vedot pystyi erottamaan selvästi joten päätin hioa pintaa kevyesti hienolla hiekkapaperilla. Hempelin Yacht Primer on siitä erikoista maalia, että se imeytyy puuhun ja kuivuu kosketuskuivaksi todella nopeasti, mutta hiontakuivaksi kovettuminen kestää yllättävän kauan. Aloin hiomaan pintaa ja ihmettelin kun maali vain tarttuu hiekkapaperiin ja jättää viivoja veneen pintaan. Päätin sitten kääntää veneen ympäri ja maalata kerroksen pohjamaalia myös kanteen ja istuinlaatikkoon. Tällä kertaa ohensin maalin riittävästi ja pinnasta näytti tulevan ihan OK.


Täytyy odotella hetki kunnes pääsen hiomaan pohjan sileäksi. Harmittaa sinänsä koska ajattelin hiomisten olevan jo hiottu...

Kölin asennus

Tällä kertaa maalauksen sijaan hioin kölin, ratin ja ohjauspylvään. Asensin kölin pohjaan sikaflex 291:llä ja haponkestävillä ruuveilla. Enpä muistakaan aikaa kun olisin nähnyt kölin kiinni veneessä. Koko ikäni olen vain siirrellyt sitä kesämökkimme venevajassa hyllyltä toiselle. Tuntui mukavalta sillä kölin asennus oli tavallaan merkki siitä, että veneen vesille lasku on jo lähellä ja homma alkaa olla valmis. Nyt voisi oikeastaan olla hyvä hetki pitää veneprojektin "harjakaiset". Taidan mennä kotiin ja nauttia hyvää savuviskiä :)

Töitä on kyllä vielä runsaasti. Täytyykin kotona lueskella Maritimin kuvastoa ja hakea sopivat helat ohjausvaijeria varten. Tällä kertaa ei veneeseen asenneta moottorin etähallintalaitetta, mutta saattaa sellainenkin jossain vaiheessa veneeseen ilmestyä jos vain sopiva setti löytyy sopivaan hintaan.

Viimein maalaamaan

Ensimmäinen kerros vesitiivistä pohjamaalia on nyt sivelty pohjaan ja lattiaralleihin. Maalaan pohjan kahteen kertaan pohjamaalilla, jonka jälkeen vedän pari kerrosta punaista pintamaalia.
Harkitsin ennen maalausta etten ohentaisi pohjamaalia lainkaan kun se kerran vedetään epoksikyllästetylle pinnalle eikä näin ollen pääse imeytymään puuhun kuitenkaan. Hyvä että ohensin, sillä Hempelin Yacht Primer-pohjamaali kuivuu todella nopeasti. Jo kolmen tunnin kuluttua pinta oli kosketus kuiva ja uuden kerroksen voisi sivellä pintaan jo lähes heti pinnan kuivuttua kosketuskuivaksi. Tällä kertaa ei ollut enempää aikaa maalaukselle ja jatkan hommia huomenna...

Pohja sileäksi maalia varten

Pohja ja kyljet on nyt hiottu lopulliseen muotoonsa ja levitin pintaan toisen kerroksen epoksiliuosta. Tarvetta toiselle kerrokselle ei sinänsä olisi ollut, mutta tulipahan tiivistettyä mahdollisesti edellisellä kerralla huomaamatta jäänet kohdat. Hioin pinnan vielä kertaalleen hienolla hiekkapaperilla mahdollisten valumien tasoittamiseksi. Nyt pohjakin on valmis maalattavaksi. Pohjan takaosassa oleva "lippa" oli muuttanut muotoaan niin paljon, että ne täytyi muotoilla uudelleen epoksitäytteen avulla. Samalla niistä tuli huomattavasti aikaisempaa jäykemmät

Huomasin molemmissa lattiaralleissa pienet halkemat ja paikkasin ne epoksiliimalla. Laitoin varmuuden vuoksi rallien tueksi pienet vanerin palat.

Venettä ympäröivä tila oli maalinpoiston ja hiomisen jäljiltä paksun pölyn peitossa, joten se täytyi imuroida puhtaaksi ettei märkään maalipintaan tarttuisi jatkuvasti pölyä.

Seuraavaksi maalaamaan... VIIMEINKIN!

Viimeiset tasoitukset

Tasoitin viimeiset kuopat ja painaumat veneen pohjasta ja kyljistä. Aivan täysin tasainen pinta olisi mahdollinen, mutta pieni "ajan patina" kuuluu asiaan, eikä tarkoituksena olekaan tehdä uutta vastaavaa yksilöä. Monien vuosien seisottainen ulkona on muokannut vaneripintaa niin paljon, että kaikkien epätasaisuuksien täyttämiseen tarvittava epoksitasoitteen, tms. määrä olisi niin suuri, että kustannukset olisivat turhan suuret suhteessa hyötyyn ja lopputuloksen eroon nykyiseen nähden.

Epoksia pintaan

Vesimäkärän pohja tuli hiottua ja levitin ensimmäisen kerroksen epoksiliuosta. Onpahan muuten ihan loistavaa kamaa! Liuos imeytyy puhtaaseen puupintaan hyvin ja lopputulos on edelleen mattapintainen puupinta, joka nyt on kyllästetty vesitiiviiksi. Tarkoitus myös on ettei pintaan jää epoksikalvoa, vaan kaiken tulisi imeytyä puuhun. Liuoksen jämähdettyä lopputuloksena on jäykkä ja tiivis pinta, joka voidaan ylimaalata.

Moottorin huoltoa

Naapurisovun ylläpitämiseksi päätin etten tänään hio venettä lainkaan. Sen sijaan päätin tehdä moottorille tarkastuksen.
Vaihteistoöljyt oli vaihdettu kuten myyjä oli sanonut, polttoaineen suodatin on Yamahassa puhdistettavaa mallia, mutta alkuperäinen suodatin oli edelleen kuin uusi eikä tarvinnut edes puhdistusta. Ilmeisesti alkuperäisessä tankissa on suodatin myös tankin imuletkussa, eivätkä polttoaineen sekaan joutuneet roskat pääse tankkia pidemmälle. Sinkki anodi oli vaihdettu uuteen ja jäähdytysvesi virtasi hyvin.
Päätin varmuuden vuoksi tarkastaa myös kaasuttimen uimurikammion, sillä olen nähnyt ulkoisesti kiiltäviä, mutta sisältä todella huonossa kunnossa olevia perämoottoreiden kaasuttimia. Usein omistaja ei ole huolehtinut moottorin kausisäilytyksestä asianmukaisesti, esim. käyttämällä moottorinsuojasprayta tai erityistä suoja-ainetta polttoaineen seassa ja kaasutin on siksi päässyt pahasti hapettumaan sisältä päin. Moottorisuojaspray on erittäin helppokäyttöinen ja halpa tapa huolehtia moottorista myös talvella. Tässäkin kohtaa säästö/ laiskuus väärässä paikassa saattaa kostautua kalliisti, kun moottori onkin keväällä ruosteessa ja käy huonosti, jos nyt ylipäätään edes käynnistyy...
Välillä todella ihmettelen joidenkin veneilijöiden välinpitämättömyyttä kalustostaan. Itse olen ehkä liiankin tarkka, mutta onpahan "vehkeet kunnossa" ;)

Pohjan hiontaa

Nyt on vuorossa projektin pölyisin vaihe, eli pohjan hionta sileäksi. Tähän mennessä olen välttynyt pölyäviltä puuhilta käyttäessäni hionnan sijaan maalinpoistoainetta ja kaavinta.
Koskaan tällaisissa projekteissa ei saisi olla kiire, mutta kevät alkaa olla jo pitkällä, paljon on vielä kesken ja omakin vene täytyy saada mielellään vapuksi vesille. Katsotaan miten käy...

Pohjan tasoitusta

Sain viimein rapsuteltua loput lahopuut veneen pohjasta. Karhensin pinnan teräsharjalla ja täytin urat epoksitäytteellä. Epoksitäytteen kuivuttua on vuorossa pinnan hiominen tasaiseksi, jotta Hempelin Sealer 559 epoksiliuos pääsee imeytymään puuhun.
Täytettä kului huomattavsti enemmän kuin olin alunperin arvioinut. Olisikin tullut halvemmaksi ostaa suoraan runsaat 50 € maksava kilon purkki, kuin käydä jatkuvasti ostamassa uusi pieni tuubi. Tietysti myös jonkin halvemman merkin käyttäminenkin olisi varmasti ollut järkevä vaihtoehto, mutta olen välillä hölmön merkkiuskollinen. Noh, eipähän jää ainakaan siitä kiinni, että säästän väärässä kohdassa ja teen suuren työn jonka pilaan sitten huonoilla aineilla. Vaihtoehtoja halpis tuotteiden ja "veneilytuotteiden" välillä tietysti löytyy, mutta päätin käyttää Hempeliä koska valmistajalta löytyi kaikkiin kunnostuksen vaiheisiin sopiva tuote ja selekeät ohjeet niiden käyttämiseen. Pitäisiköhän pyytää Hempeliltä korvausta mainonnasta... :)

Saumojen tiivistystä

Tiivistin istuinlaatikon saumat harmaalla Sikaflex Marine 291:llä. Keulan tulee olla vesitiivis, jotta se toimii kellukkeena veneen mahdollisesti mennessä ympäri. Hankin keulan kondenssivesireikien tukkeeksi kiristettävät kumitulpat.

Pohjan ollessä nyt puhdas, aloin taltan avulla kovertamaan pois kaiken lahon puun ja avasin samalla kaikkki vanerien saumat jotka olivat tummuneet. Aika paljon tavaraa lähti pois, mutta vene on silti ikäisekseen ihan OK kuntoinen. Työtä kyllä riittää ihan tarpeeksi...

Moottorin hankinta

Löysin jälleen kerran luotto kauppapaikastani Nettiveneestä mieleisen moottorin Vesimäkärään. Tuusulassa oli myynnissä vuoden -90 9.9 hp kaksipyttyinen kaksitahti Yamaha. Tankkia ei mukaan tullut, mutta päätin hankkia sellaisen Biltemasta. Matkalla Tuusulaan pysähdyinkin vantaan Biltemassa, josta hankin tarvikkeet ja kasasin Yamahaan sopivan tankki+letku-yhdistelmän Bilteman pihassa. Kone oli ihan OK, mutta kun kuulin että kyseinen kone on periaatteessa sama kone kuin 15 hp Yamaha, vain kaasun avatumista on rajoitettu, heräsi kiinnostus aitoa 15 hp konetta kohtaan. Tästäkin koneesta pystyi siis kaasun rajoittimen poistamalla saada sen 15 hp ulos, mutta aidossa olisi parempi kaasukahva, 15 hp koppa, suurempinousuinen potkuri ja silti painaisi yhtä paljon/ vähän.

Löysin kuitenkin samantien toisen hyvän yksilön. Tällä kertaa vuoden -87 aito 15 hp Yamaha. Vaikka tehoja oli enemmän vaikutti kolme vuotta hintaan niin paljon, että lopulta ero oli vain noin 100 €. Ongelmana oli se, että kyseinen yksilö sijaitsi Vaasassa ja koneen hakeminen tulisi kalliiksi. Isäni sopi kuitenkin myyjän kanssa sopivan summan ja lähdinkin heti seuraavana päivänä hakemaan konetta. Matkalla Vaasaan mietin, että toivottavasti kaikki on kohdallaan tai tästä tulee kallis maakuntamatka. Yhden päivän edestakainen matka Helsingistä Vaasaan tarkoitti noin 12 h pelkkää ajamista, sillä matkaa tuli taitettavaksi talvisella tiellä yli 850 km. Illalla kun kotiin pääsi tiesi kyllä ajaneensa riittävästi. Kone oli onneksi erinomaisessa kunnossa ja huollettu asiallisesti. Ainoa kauneusvirhe oli kiveen osuessaan katkennut alaevä. Suomen länsirannikon vedet ovat tunnetusti kivisiä. Muuten moottori vaikutti virheettömältä.
Seuraavana päivänä huomasin kuitenkin, että myös potkuriakseli oli iskusta hieman vääntynyt. Soitin heti myyjälle, en valittaakseni, vaan kysyäkseni ravistaako kone ajossa. Myyjä ilmoitti ettei ollut havainnut ravistusta ja että eväkin oli katkennut jo edellisen omistajan aikaan. Tähän tyytyväisenä käynnistin koneen ja olin erittäin tyytyväinen. Kone toimii täysin moiteetta ja on todella hiljainen, jopa yllättävän hiljainen kaksitahtiseksi. Kovin paljon tehokkaampaa konetta ei oman turvallisuuden vuoksi kannata laittaa. Kyllähän vene varmaan kantaisi enemmän painoa, mutta hyöty jää vähäiseksi jos ei voi ajaa kuin puolikaasulla.

Lattiarallit

Käsittelin lattiarallit yhden kerran per puoli Nitromorsilla. Homma ei olisi onnistunut kaapimalla, joten käytin teräsharjaa. Hyvin toimi. Punainen on edelleen vallitseva väri mutta, harmaa pohjamaali on aika peittävää.

Maalaan rallit samalla valkoisella kuin kannenkin. Itse istuinlaatikko saa harmaan pohjamaalin päälle pari kerrosta vaalean sinistä Hempelin Souvenirs blue:ta

Istuinlaatikko puhtaaksi

Veneen istuinlaatikko oli maalattu jollain muulla maalilla kuin muu vene eikä pohjamaalia ilmeisesti oltu käytetty, sillä maali lähti parhaimmillaan käsillä pyyhkimällä. Helppo homma.
Raaputtelin pois kaiken lahon puun veneen kannesta, laidoista ja perälaudasta ja tasoitin aukot Hempelin Epoxy fillerillä. Kyseinen tuote on käyttäjäystävällinen, sillä se pysyy työstettävänä noin 20-30 min. Se myös liimaa irronneet saumat uudelleen ja jäykistää runkoa, eli kokonaisuudesta tulee varmasti hyvinkin kestävä.
Perälautaa vahvistin vielä erillisellä epoksitäyte kerroksella, sillä vene on suunniteltu noin 8 hp. moottorille, mutta suunnitelmissamme on hankkia siihen 10-15 hp. moottori. Todennäköisesti jokin kevyt japanilainen kaksitahti, esim. Yamaha voi olla hyvä vaihtoehto.