Nyt on istuinlaatikkokin maalattu pariin kertaan ja pääsin viimein asentamaan ratin ja ohjauslaitteen vaijerien rissat. Vielä täytyy hakea Etralta kumimattoa perämoottorin alustaksi ennen kuin pääsen asentamaan moottoria paikalleen.
Alkuperäiset 1960-luvun vaijerien rissat olivat edelleen erinomaisessa kunnossa. Kromatut osat olivat ottaneet yli 30 vuoden hyllyllä seisomisen aikana pintaansa hieman hapettumaa, mutta hyvällä messinkiharjalla pinta saatiin taas kiiltämään uuden lailla.
Keulasäiliön huohotusreiät oli alunperin tarkoitus sulkea kiristimellä varustetuilla kumitulpilla, mutta itse kiristinruuvi oli liian suuri, joten purin kiristimen pois ja tilkitsen keskelle jääneen reiän mustalla Sikaflexillä.
Kyllä se tästä... aika sinivalkoinen...
