Pohjan maalausta

Pohjan punainen pintamaali oli viimein kuivunut riittävästi hiomista varten. Vieläkään se ei ollut täysin läpikuiva, sillä hiontapölyn sijaan maali muuttui pieniksi ryyneiksi. Sain pinnan kuitenkin tasaiseksi ja vedin viime kerrasta oppineena hieman maltillisemman kerroksen pintaan. Yhden maalikerroksen pohja vielä vaatii jotta pohjamaali ei kuulla läpi.

Maalasin pinnan tällä kertaa hieman eri tekniikalla ja lopputulos on huomattavasti parempi kuin viimeksi. Kuitenkin joku hemmetin yöperhonen ehti lentää tallin ovesta sisään ja tietysti suoraan märkään maaliin... Odotetaan nyt sitten taas se viikko jotta päästään taas tekemään kevyt välihionta. Eipä tässä enää tarvitse hötkyillä...

Tuon oman purjeveneeni (Prelude 19) lähipäivinä Helsinkiin ja työskentelen sen parissa sillä aikaa kun odottelen maalin kuivumista.

Perälaudan vahvistus

Aloin hieman epäilemään perälaudan kestävyyttä, sillä se on kuitenkin suunniteltu noin kahdeksan hevosvoimaiselle koneelle. Nyky 15 hp Yamaha saattaa olla aika saman painoinen kuin 60-luvun kahdeksanheppaiset. Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi vahvistaa perälautaa neljällä kulmaraudalla. Nyt kun raudat on ruuveilla ja sikaflexillä kiinni, kaikki perälaudan saumat on tiivistetty samalla sikaflex marine 291:lla ja perälaudan ulkopinta on vielä kyllästetty kahteen kertaan epoksiliuoksella joka sekin jäykistää perälautaa ja sen liitoksia, luulisi perälaudan nyt kestävän vähän paremmin painavampaakin moottoria.

Täytyy ottaa rauhallisesti ekalla kerralla...

Moottorin ohjauslaite

Hempelin punainen pintamaali on ilmeisesti varsin samanlaista kuin harmaa pohjamaali, eli kuivuu uskomattoman hitaasti. Osasyynä on varmasti myös tallin kuiva ja viileä ilma, sekä valumia aiheuttava kerralla levitetty aivan liian paksu maalikerros.

Maali oli tosiaan valunut sen verran että haluan tehdä välihionnan ennen seuraavaa pintamaalikerrosta, mutta koska maali ei vielä ollut hiontakuiva päätin rakentaa ja asentaa moottorin ohjausvaijerien kiinnikkeen.

Koneeseen kiinnitettävä osa ei ole kyseiselle koneelle tarkoitettu, mutta pienellä näpertelyllä se saadaan kyllä toimimaan. Porasin aluksi kiinnityslevyn keskelle reiän, jonka sitten viilasin neliöksi lukkopulttia varten. Vaikka kiinnityslevyssä olikin jo asennusreiät valmiina, en halunnut kuitenkaan porata uusia reikiä Yamahan kantokahvaan jottei se heikentyisi tarpeettomasti. Myös mahdollinen jälleenmyynti on helpompaa kun koneessa ei ole epämääräisiä asennusreikiä. Käytin siis koneen omaa ohjauslaitteen asennusreikää.

Jotta vipuvarsi olisi molempiin ohjaus suuntiin sama, täytyy molemmat vaijerit kiinnittää samaan kohtaan. Aluksi ajattelin tehdä alumiinista piene palan, jonka sitten kiinnittäisin asennushelaan pultilla ja johon poraisin sitten reiät vanttiruuveille. Systeemi vaikutti jo heti alkuunsa turhan monimutkaiselta (lue:saksalaiselta) tavalta hoitaa ohjaus, joten päätin miettiä asiaa uudelleen ja tehdä siitä yksinkertaisemman. Lopulta yhdistin kaksi pitkää sakkelia toisiinsa korvaamalla niiden omat tapit pitkällä kuuden millin koneruuvilla jonka varmistin vielä lukkomutterilla. Yksinkertainen, helppo ja toimiva. Sakkeleihin kiinnitetään vaijerien vanttiruuvit, joista on helppo säätää haluttu ohjausvälys. Toimii!

Kun asensin sakkelit moottorikiinnikkeeseen huomasin varsin suuren välyksen sakkeliruuvit ja moottorikiinnikkeen välillä. Moottorikiinnikkeen reikä on kahdeksanmillinen ja sakkelipultti vain kuusimillinen. Ongelma oli nopeasti korjattu 8 neliöisen suurvirtakaapelin suojakuoren avulla. Virtakaapeli itsessään on kuusimillisen pultin paksuinen ja sitä ympäröi millinen suojakuori. Korvaalla virtakaapeli kuusimillisellä pultilla sain "tee-se-itse-kumiholkin", joka on juuri sopiva moottorikiinnikkeeseen, eikä välystä enää ole ja liike on pehmeää kumin joustamisen takia.

Punaista pintaan

Pohjan maali oli viimein kovettunut tarpeeksi, jotta sitä pystyi hiomaan kunnolla. Tasoitin pohjamaalin kevyellä hionnalla ja vedin ensimmäisen kerroksen Hempelin punaista Pillarbox Red-pintamaalia. Muutamia valumia oli heti havaittavissa, mutta pintamaalia tulee vedettyä vielä pari kerrosta lisää ja hion pinnan aina välissä.
Tyylikkäämpiäkin värivaihtoehtoja on toki olemassa, mutta koska vene on edelleen isäni omistama niin hän myös määrää sen värin. Veneestä tulee näin ollen hyvin pitkälti alkuperäisen näköinen, muutamaa pikku muutosta ja päivitystä lukuunottamatta.
Kävin myös hakemassa Maritimista ohjausvaijerin kiristykseen kaidevanttiruuvit ja perämoottoripurkaamolta sopivan ohjausvaijerien kiinnityspalan perämottoriin.

Pääsiäinen menee mukavasti venettä maalatessa...

Kannen ja istuinlaatikon pohjamaalaus

Vedin kaksi päivää sitten toisen kerroksen pohjamaalia veneen pohjaan. Ensimmäinen kerros tuli ohennettua ohjeen mukaisesti 20 %, mutta toinen kerros jäi ilmeisesti liian paksuksi sillä kuivuttuaan pinta oli aivan epätasainen. Pensselin vedot pystyi erottamaan selvästi joten päätin hioa pintaa kevyesti hienolla hiekkapaperilla. Hempelin Yacht Primer on siitä erikoista maalia, että se imeytyy puuhun ja kuivuu kosketuskuivaksi todella nopeasti, mutta hiontakuivaksi kovettuminen kestää yllättävän kauan. Aloin hiomaan pintaa ja ihmettelin kun maali vain tarttuu hiekkapaperiin ja jättää viivoja veneen pintaan. Päätin sitten kääntää veneen ympäri ja maalata kerroksen pohjamaalia myös kanteen ja istuinlaatikkoon. Tällä kertaa ohensin maalin riittävästi ja pinnasta näytti tulevan ihan OK.


Täytyy odotella hetki kunnes pääsen hiomaan pohjan sileäksi. Harmittaa sinänsä koska ajattelin hiomisten olevan jo hiottu...

Kölin asennus

Tällä kertaa maalauksen sijaan hioin kölin, ratin ja ohjauspylvään. Asensin kölin pohjaan sikaflex 291:llä ja haponkestävillä ruuveilla. Enpä muistakaan aikaa kun olisin nähnyt kölin kiinni veneessä. Koko ikäni olen vain siirrellyt sitä kesämökkimme venevajassa hyllyltä toiselle. Tuntui mukavalta sillä kölin asennus oli tavallaan merkki siitä, että veneen vesille lasku on jo lähellä ja homma alkaa olla valmis. Nyt voisi oikeastaan olla hyvä hetki pitää veneprojektin "harjakaiset". Taidan mennä kotiin ja nauttia hyvää savuviskiä :)

Töitä on kyllä vielä runsaasti. Täytyykin kotona lueskella Maritimin kuvastoa ja hakea sopivat helat ohjausvaijeria varten. Tällä kertaa ei veneeseen asenneta moottorin etähallintalaitetta, mutta saattaa sellainenkin jossain vaiheessa veneeseen ilmestyä jos vain sopiva setti löytyy sopivaan hintaan.

Viimein maalaamaan

Ensimmäinen kerros vesitiivistä pohjamaalia on nyt sivelty pohjaan ja lattiaralleihin. Maalaan pohjan kahteen kertaan pohjamaalilla, jonka jälkeen vedän pari kerrosta punaista pintamaalia.
Harkitsin ennen maalausta etten ohentaisi pohjamaalia lainkaan kun se kerran vedetään epoksikyllästetylle pinnalle eikä näin ollen pääse imeytymään puuhun kuitenkaan. Hyvä että ohensin, sillä Hempelin Yacht Primer-pohjamaali kuivuu todella nopeasti. Jo kolmen tunnin kuluttua pinta oli kosketus kuiva ja uuden kerroksen voisi sivellä pintaan jo lähes heti pinnan kuivuttua kosketuskuivaksi. Tällä kertaa ei ollut enempää aikaa maalaukselle ja jatkan hommia huomenna...

Pohja sileäksi maalia varten

Pohja ja kyljet on nyt hiottu lopulliseen muotoonsa ja levitin pintaan toisen kerroksen epoksiliuosta. Tarvetta toiselle kerrokselle ei sinänsä olisi ollut, mutta tulipahan tiivistettyä mahdollisesti edellisellä kerralla huomaamatta jäänet kohdat. Hioin pinnan vielä kertaalleen hienolla hiekkapaperilla mahdollisten valumien tasoittamiseksi. Nyt pohjakin on valmis maalattavaksi. Pohjan takaosassa oleva "lippa" oli muuttanut muotoaan niin paljon, että ne täytyi muotoilla uudelleen epoksitäytteen avulla. Samalla niistä tuli huomattavasti aikaisempaa jäykemmät

Huomasin molemmissa lattiaralleissa pienet halkemat ja paikkasin ne epoksiliimalla. Laitoin varmuuden vuoksi rallien tueksi pienet vanerin palat.

Venettä ympäröivä tila oli maalinpoiston ja hiomisen jäljiltä paksun pölyn peitossa, joten se täytyi imuroida puhtaaksi ettei märkään maalipintaan tarttuisi jatkuvasti pölyä.

Seuraavaksi maalaamaan... VIIMEINKIN!