Koneen ja ohjausvaijerien asennus

Nyt on kaikki muu asennettu ja lattiarallitkin ruuvattu kiini, joten on aika asentaa moottori ja ohjausvaijeri. Laitoin veneen peräosaan, lattiarallien alle styrox-levyn tukemaan lattiarallien takaosaa liialta taipumiselta. Lattiarallien suunnittelu on mielestäni hieman epäonnistunut, tai sitten ne on aikanaan vain tehty erilaisiksi kuin oli alunperin tarkoitus. Asensin myös Etrasta hankkimani kumilevyn perälautaan kontaktiliimalla ja messinkinauloilla. Veneen ilmettä myös modernisoitiin asentamalla vanhojen pienten metallisten kahvojen tilalle kunnolliset rosteriknaapit. Nyt venettä on helppo kantaa keulan ja perän knaapien avulla.

Katkaisin vaijerit noin puolesta välistä ja ruuvasin isäni ystävän puristamat kiinnitysruuvit vaijerien kiristimiin. Ruuvasin samalla myös pienen häränsilmän ohjaamaan vaijeri kulkemaan reunalippojen alla.

Moottori vaikuttaa varsin suurelta ja aika suurihan se onkin näin kevyeen veneeseen. Vaihdetaan sitten kevyempään jos on tarvis :) Toivottavasti ei hörppää vettä perästä...

Keulasäiliön kumitulpat olivat onnistuneet jättämään keulakannelle varsin ikävät rinkulat maatessaan siinä valkoisella pinnalla muutaman pävän. Jäljet eivät lähteneet edes puhdistavalla vahalla. Noh, eipä haittaa uudet jäljet sitten kun niitä tulee...

Ohjausvaijereille täytyy hakea vielä vaijerilukko, mutta perjantaina venetta on tarkoitus mennä kokeilemaan Mustikkamaalle.

Loppu häämöttää

Nyt on istuinlaatikkokin maalattu pariin kertaan ja pääsin viimein asentamaan ratin ja ohjauslaitteen vaijerien rissat. Vielä täytyy hakea Etralta kumimattoa perämoottorin alustaksi ennen kuin pääsen asentamaan moottoria paikalleen.

Alkuperäiset 1960-luvun vaijerien rissat olivat edelleen erinomaisessa kunnossa. Kromatut osat olivat ottaneet yli 30 vuoden hyllyllä seisomisen aikana pintaansa hieman hapettumaa, mutta hyvällä messinkiharjalla pinta saatiin taas kiiltämään uuden lailla.

Keulasäiliön huohotusreiät oli alunperin tarkoitus sulkea kiristimellä varustetuilla kumitulpilla, mutta itse kiristinruuvi oli liian suuri, joten purin kiristimen pois ja tilkitsen keskelle jääneen reiän mustalla Sikaflexillä.

Kyllä se tästä... aika sinivalkoinen...

Istuinlaatikko siniseksi

Kansi on nyt valkoinen ja on aika maalata istuinlaatikko siniseksi. Maalaan niin monta kerrosta kuin vain maalia riittää, sillä istuinlaatikkoon tuleva vesi jää sinne lillumaan, enkä halua sen pääsevän kosketuksiin puun kanssa.

Keulan huohotusreikä oli hieman liian iso hankkimalleni paisuntatulpalle. Kavensin reikää Marine Epoxylla noin pari milliä molemmilta puolilta. Reiän päälle asennetaan lopuksi knaapi ja tulpan on mahduttava ulos reiästä ilman, että knaapi täytyy irroittaa. Tulpan korkeus tulee siis olemaan varsin olennainen tekijä.

Kannen maalaus

Pääsin viimein maalaamaan myös valkoista pintaan.

Käänsin veneen ympäri, hioin pinnan kevyesti ja putsasin pölyt pois. Suojasin punaisen pinnan huolellisesti, ettei kylkiä tarvitse maalata enää uudelleen.
Maalasin samalla ratin ja lattiarallit valkoisiksi.

Pari kertaa valkoista pintaan, jonka jälkeen istuinlaatikko siniseksi...

Kylkien maalaus jälleen kerran

Käänsin veneen kyljelleen jotta hiominen ja maalaus onnistuisi paremmin tällä kertaa. Veneen pohja on jo valmis, mutta kylkien ollessa pystysuorassa syntyi niihin aina pienempiä tai suurempia valumia. Nyt kun maalaan veneen kylki kerrallaan ei valumia pitäisi ilmetä...

Kun saan kyljet maalattua pariin kertaan pääsen viimein maalaamaan kantta valkoiseksi. Myös lattiarallit ja ratti maalataan valkoisiksi istuinlaatikon jäädessä vaaleansiniseksi.

Moottorin ohjausvälineet ovat muuten valmiina ja mieli tekee kokeilemaan miten vene kulkee...

Pohjan maalausta

Pohjan punainen pintamaali oli viimein kuivunut riittävästi hiomista varten. Vieläkään se ei ollut täysin läpikuiva, sillä hiontapölyn sijaan maali muuttui pieniksi ryyneiksi. Sain pinnan kuitenkin tasaiseksi ja vedin viime kerrasta oppineena hieman maltillisemman kerroksen pintaan. Yhden maalikerroksen pohja vielä vaatii jotta pohjamaali ei kuulla läpi.

Maalasin pinnan tällä kertaa hieman eri tekniikalla ja lopputulos on huomattavasti parempi kuin viimeksi. Kuitenkin joku hemmetin yöperhonen ehti lentää tallin ovesta sisään ja tietysti suoraan märkään maaliin... Odotetaan nyt sitten taas se viikko jotta päästään taas tekemään kevyt välihionta. Eipä tässä enää tarvitse hötkyillä...

Tuon oman purjeveneeni (Prelude 19) lähipäivinä Helsinkiin ja työskentelen sen parissa sillä aikaa kun odottelen maalin kuivumista.

Perälaudan vahvistus

Aloin hieman epäilemään perälaudan kestävyyttä, sillä se on kuitenkin suunniteltu noin kahdeksan hevosvoimaiselle koneelle. Nyky 15 hp Yamaha saattaa olla aika saman painoinen kuin 60-luvun kahdeksanheppaiset. Päätin kuitenkin varmuuden vuoksi vahvistaa perälautaa neljällä kulmaraudalla. Nyt kun raudat on ruuveilla ja sikaflexillä kiinni, kaikki perälaudan saumat on tiivistetty samalla sikaflex marine 291:lla ja perälaudan ulkopinta on vielä kyllästetty kahteen kertaan epoksiliuoksella joka sekin jäykistää perälautaa ja sen liitoksia, luulisi perälaudan nyt kestävän vähän paremmin painavampaakin moottoria.

Täytyy ottaa rauhallisesti ekalla kerralla...